Digirauhan perustajat/hallitus
Viestintä
Johanna Tonttila, projektipäällikkö
, p. 041 510 69 55
Miksi Digirauha?
Muutin alakouluikäisten lasteni kanssa Suomeen maasta jossa älylaitteet ovat laajemmin nuorten käytössä vasta yläasteella. Vaikka suomalaislasten digikulttuuri vaivasi meitä vanhempina, hankimme tuolloin 10-vuotiaallemme älypuhelimen koska halusimme hänen sopeutuvan uuteen kotimaahansa ja sen sosiaalisiin tapoihin. Nyt sen hankkiminen suoraan sanottuna kaduttaa: vaikka rajoitamme puhelimen käyttöä verrattain tiukasti, tuntuu siltä että joka vapaa-ajan hetkelle on keksittävä joku harrastus että digimaailman houkutus ei vie esiteiniämme mukanaan. Lisäksi täällä tuntuu siltä että monet lapset eivät osaa jutella toisilleen tai aikuisille, tai olla yhdessä ilman välissä olevaa ”turvaruutua” jonka uumeniin on helppoa kadota live-tilanteesta ja aidosta kohtaamisesta. Toivon Digirauhan tuovan mukanaan joukkovoimaa, tukea, ja yhteistä tahtoa kulttuurinmuutokseen ja teknojättien kyynisen kaupallisten intressien haastamiseen.
(Anu, Digirauhan perustaja)
Olen kolmen 19-27 -vuotiaan nuoren äiti. Lähdin perustamaan Digirauhaa, kun esikoisemme kertoi, että hän oli 12-vuotiaana nähnyt kaverin kännykästä silmitöntä väkivaltaa sisältävän videon todellisesta sotatilanteesta. Video oli niin järkyttävä, että hän ei ole koskaan kertonut siitä yhdellekään aikuiselle – hän kertoi videosta minulle vasta yli 10 vuotta myöhemmin. Tämä herätti ymmärryksen miten helposti lapsemme altistuvat haitalliselle materiaalille kännyköillä – ja miten vähän me aikuiset sitä ymmärrämme. Ja tämä esimerkki on vain yksi osa digimaailman lapsillemme tuottamasta vahingosta… Tarvitsemme systeemitason muutosta lasten ja nuorten suojelemiseksi. Tätä asiaa Digirauha tulee edistämään. (Riikka, Digirauhan perustaja)
Olen kahden alakouluikäisen lapsen äiti. Olen myös väitöskirjatutkija ja ennakoinnin ammattilainen, tutkin digitaalisia alustoja ja demokratiaa. Se mitä tutkimus alustoista ja datankäytöstä kertoo on mielestäni ristiriidassa sen kanssa että Suomessa lapset saavat älypuhelimet todella aikaisin ja seikkailevat digitaalisessa maailmassa verrattain vapaasti. Lisäksi suomalaiset perheet ovat yksin lasten digitodellisuuden kanssa. Ohjeistus eri tahoilta on pitkään ollut sen tyyppistä, että aikuisen tulee seurata lapsen puhelimen käyttöä, mutta muuta ei oikein ole tehtävissä. Yhteiskuntatietelijänä ajattelen, että kyseessä on yksittäistä perhettä laajempi haaste, ja siksi siihen on myös vastattava laajemmin; yhteisöissä ja koko yhteiskunnan voimin. Digirauha ry vastaa tähän tarpeeseen ja olen siitä innoissani. Vaikka teknologiset muutosvoimat ovat valtavia, näen että ihmiset voivat yhdessä vaikuttaa parempaan tulevaisuuteen. (Elina, Digirauhan perustaja)
Olen kahden lapsen äiti Helsingistä. Lähdin rakentamaan digitaalista kasvurauhaa ensisijaisesti huolestuneen vanhemman roolissa, mutta myös muutoksentekijänä. Olen toiminut pitkään yhteiskunnallisissa tehtävissä, joiden tavoitteena on muutoksen aikaansaaminen yhdessä muiden kanssa, ja eriävistä näkemyksistä huolimatta. Uskon että digirauhan rakentaminen vaatii meiltä kaikilta uuden oppimista. Oppiminen taas vaatii myös poisoppimista ja vanhoista tavoista luopumista. Poisoppimisen ensimmäinen askel on tietoiseksi tuleminen esimerkiksi digikäyttäytymisestä ja ruutuajan merkityksestä omalle elämälle. Syyllistämisen tai käskemisen sijaan uskon että voimme oppia yhdessä parhaiten dialogissa muiden kanssa. Tuon digirauhan rakentamiseen oman asiantuntijuuteni oppimis- ja dialogiprosesseista. Koska vain yhdessä voimme rakentaa tulevaisuutta, joka on kaikille digitaalisesti turvallisempi.
(Hannele, Digirauhan perustaja)